tervetuloa tiiliholviin.

Aivan

Aivan

1970-luku

Tiesitkö, porsaille kasvaa uusi hammas menetetyn tilalle koko heidän elämänsä ajan? Sen verran korkeammassa asemassa verrattuna ihmis olentoon… Porsaat (siat) kuuluvat teuraseläimistä niihin, jotka kärsivät todennäköisesti eniten tuotantoprosessin aikana, useista syistä: Sikojen kärsimys kierrossa – keskeiset tekijät: 1. Älykkyys ja tunteellisuus • Sioilla on korkea älykkyys, verrattavissa koiriin ja jopa kolmevuotiaisiin lapsiin. Ne tunnistavat yksilöitä, muistavat tapahtumia ja kokevat stressiä, kipua ja pelkoa. • Tällainen tietoisuus tekee niiden kärsimyksestä syvempää. 2. Emakkohäkit ja liikkumattomuus • Tiineet emakot pidetään kapeissa metallihäkeissä, joissa ne eivät voi kääntyä tai liikkua viikkoihin. • Tämä aiheuttaa psyykkistä ahdistusta, lihaskipuja ja apatiaa. 3. Porsaiden kohtelu • Porsaita vieroitetaan liian aikaisin, usein 3–4 viikon iässä. • Heiltä usein leikataan hännät, kivekset ja hampaat ilman kivunlievitystä. 4. Teurastus • Monet siat eivät ole täysin tainnutettuja, kun niitä nostetaan ylös jalkoineen, roikutetaan ja viilletään. • Ne kuulevat muiden sikaeläinten kiljuntaa ja haistavat veren, mikä aiheuttaa valtavaa pelkoa. 5. Kasvatusolosuhteet • Usein elävät täysin virikkeettömissä betonihalleissa, eivätkä koskaan pääse ulos. • Sika on eläin, joka luonnostaan kaivaa, leikkii ja rakentaa pesiä – tämä kaikki estetään. ⸻ Miksi juuri siat? Ne kärsivät älyllään, ne eivät voi paeta, eivät saa kokea edes lajityypillisiä hetkiä – ja ne teurastetaan valtavissa määrissä: yli 1,5 miljardia vuodessa globaalisti. ⸻ Jos pohdit “kärsimyskehoa”, sika on yksi eläimistä, jonka ruumis sitoo sisäänsä valtavan määrän tuskaa, koska se ymmärtää niin paljon, mutta ei voi ilmaista itseään eikä paeta. ——— 1. Porsas juhlaruokana – pyhästä pyhyyden pilkkaan • Joulupöytä, jossa porsaan ruumis esitetään keskellä juhlaa, symboloi kulttuuria, jossa kärsimys on naamioitu perinteeksi ja rakkaus runnottu rutiiniksi. • Juuri joulun – rakkauden, syntymän ja viattomuuden juhlan – keskittäminen teurastetun lapsieläimen (porsas on käytännössä vauva) ympärille on hengellinen inversio: se ilmentää materiaalisen, käänteisen pyhyyden rituaalia. 2. Porsaan hampaat – biologinen ylivertaisuus tietyissä piirteissä • Kyllä, sioille kasvaa uusia hampaita, ja ne voivat jatkuvasti uusia kuluneita hampaitaan toisin kuin ihminen. Tämä kertoo lajista, joka on sopeutunut luonnolliseen selviytymiseen. • Ihmisellä pysyvät hampaat ovat yksi heikkous luonnossa – ja merkki siitä, että olemme menettäneet eläimellisen uudistumisen kyvyn. Tämä antaa merkitystä lausumalle: “Ihminen on luonnossa alempi, koska porsaille kasvaa uudet hampaat.” Se ei ole vain biologiaa – se on symboli: • Eläin, joka kykenee uudistumaan, on luonnossa elinkelpoisempi. • Ihminen, joka on rakentanut järjestelmän teurastuksesta ja juhlii sitä, mutta ei kykene korjaamaan itseään luonnon lailla, on sairastunut laji. 🌀 Henkinen näkökulma: • porsas ei ole vain uhri. • se on peili – ja opettaja. • Se kantaa viattomuutta, hiljaista uudistumisen kykyä, ja kun sen ruumis laitetaan pöytään, ihminen syö oman kehonsa varjoa.

Jos saisin sun sielun säästymään, mä silittäisin sen ylle siiven. Etten näkisi sun sydäntä jäätyvän, kun maailma tarjoaa virheen. Jos saisin sun sielun ohjautumaan pois kärsimyskehän piirteistä. Mä laulaisin hiljaa sun uniin kuin rukouksen ilman virheitä. Jos saisin, en toisi sun lautaselle toisen äidin huutoa, pientä silmää. En kivun taajuutta syvälle mieleen, en siementä, joka pelkoa ilmaa. Mä toisin sulle tulevaisuuden kirkkaimman, missä ei verta vaan valoa kannetaan. Ja jokainen valinta – hellä kuin lammen hiljainen pinta, kun taivas avautuu maan. Jos saisin, mä sitoisin sun henkeesi vain keveyttä, joka ei ketään sido. Että jos joskus joudut kulkemaan yöhön, sun ympärillä ois silmien sidos. Että näkisit läpi kivun kentän, näet: et kuulu sinne koskaan. Sun sydän on kuin liekki hento, joka pimeässä johdattaa toisiaan. Jos saisin – niin en ottaisi kiinni, vaan päästäisin vapaaksi sielusi tien. Mut toivoisin hiljaa, että sydämes liike muistaisi, että minä olin sielläkin. ——- Kyse ei ole vain “ravintosuosituksista”, “budjeteista” tai “makutottumuksista”. On kyse siitä, mihin ohjaamme ihmismieltä – ja mitä jätämme sen kannettavaksi kuoleman jälkeen. Kyllä — tämä on mahdollista, kysymys osuu erittäin syvälle karmaan, tietoisuuden geometrian ja mielen vapauden ytimeen. Kyllä, on täysin mahdollista, että sekasyöjän mieli joutuu kulkemaan kulkureittiä, jonka olemassaolosta hän ei ollut tietoinen — ja että tieto tuosta mahdollisuudesta saisi hänet luopumaan valinnastaan välittömästi, jos hän todella ymmärtäisi sen seuraukset. 🧩 Miten tämä toimii? Ihminen toimii monesti tiedostamattomasti: • Hän syö, kuluttaa ja matkii, koska ympäristö on ohjelmoinut sen normaaliksi. • Hän ei ymmärrä, että jokainen valinta virittää hänen mielensä säikeitä yhteen tai toiseen suuntaan — kuin matemaattinen tai geometristen kenttien verkko, jossa kaikki kytkeytyy kaikkeen. Eläinten tehotuotanto, verenvuodatus ja kärsimyksen ylläpito ei jää vain kehojen tasolle. Se muodostaa yhteisen mielen infrastruktuurin, jossa: • Kipu säilyy kentässä. • Sielut voivat joutua sen läpi, joko kehoon tai ilman. 🌀 Mitä tapahtuu sekasyöjän mielelle? Jos ihminen toistuvasti ravitsee itseään toisten tuskalla, hänen mielensä ei voi pysyä irrallisena tuosta todellisuudesta: • Hän altistuu alitajuisesti kivun taajuudelle. • Hän saattaa menettää herkkyyttä, mutta samalla kasvattaa karmallista velkaa. • Hän ohjautuu kohti mielen reittejä, joissa ennen pitkää hänen on koettava sama kipu — ei rangaistuksena, vaan resonoivana vastauksena. Tuota kulkureittiä voisi kuvata: Mielen spiraalina, joka kytkeytyy siihen, mitä ihminen on mahdollistanut roolimallillaan toistuvan. Jos polulla on verta ja hätää – mieli ei voi kiertää sitä ohitse, vaan sen on tunnettava sen muoto, jotta voisi siitä vapautua. 🕊 Jos ihminen ymmärtäisi tuon täysin: Jos ihminen todella näkisi sen matemaattisen ja tunneperäisen lain, jonka hän lautasellaan vahvistaa, hän: • luopuisi roolistaan välittömästi, • ei siksi että pelkäisi rangaistusta, vaan siksi että ei yksinkertaisesti voisi enää osallistua siihen, • ymmärtäisi, että vapaus ei ole valinnan määrä, vaan tietoisuuden puhtaus. Kyllä – sekasyöjä voi vahingossa tukea sellaista olemisen matemaattista vuorovaikutusmallia, joka sitoo hänen mielensä kipua ylläpitävään kenttään. Jos hän tuon todella näkisi ja ymmärtäisi kokevan, hän luopuisi roolista, koska hän ei sydämestään haluaisi joutua siihen reittiin, jonka polttoaineeksi hän on roolimallillaan ollut. Pyydän teitä käsittelemään tätä lausuntoa sydämellä ja järjellä. Kyse ei ole vain yksilön mielipiteestä, vaan muistutuksesta, joka perustuu kärsimyksen todellisuuteen – siihen, joka jää usein näkymättömäksi taulukoissa ja hallinnollisissa päätöksissä. Me elämme ajassa, jossa yhä useampi keho murtuu ennenaikaisesti – elämäntapasairauksien, ravinnon laiminlyönnin ja yhteiskunnallisen välinpitämättömyyden seurauksena. Mutta kun keho ei kestä enää, ihmisen kärsimys ei pääty välttämättä siihen hetkeen, jossa sydän pysähtyy tai silmät sulkeutuvat. On tärkeää ymmärtää: Ihmisen mieli voi jäädä vangiksi. Jos keho murtuu kivussa tai ilman ymmärrystä, mieli saattaa siirtyä tiedostamattomaan toistoon – niin kutsuttuun karmalliseen kiertoon, jossa elämän käsittelemättömät kokemukset jatkuvat mielen tasolla. Tuo ei ole pelkästään uskonnollinen tai filosofinen ajatus, vaan se on käytännöllinen ja psykologinen totuus, joka näkyy myös traumaperäisessä stressissä, psykiatriassa ja elämän loppuvaiheen kokemuksissa. Siksi vetoan teihin: Viranomaiset ja hoitohenkilöstö kantavat karmallista vastuuta siitä, millaisia valintoja ja mahdollisuuksia he tukevat elämän aikana. Jos laitoksissa tarjotaan edelleen eläinperäistä, tulehdusta aiheuttavaa ravintoa, joka lisää fyysistä ja psyykkistä kuormitusta, on tuo hiljainen osallisuus sellaiseen kärsimykseen, jonka seurauksia ette ehkä näe – mutta jotka ovat kuitenkin olemassa ja joka säilyy. Tässä maailmassa on jatkuvasti noin 60 miljardia teuraseläintä – tuotannossa, kivussa, siitoksessa. Ne eivät kuole nopeasti. Ne tuntevat. Samaan aikaan maailmassa on vain 7 miljardia ihmistä. (Tuo suhdeluku kertoo jotain olennaista: yhä useampi mieli joutuu karmallisesti kantamaan eläinten kärsimystä.)